KUPLAT OSA 1, TYÖNHAKIJAN KUPLA

Lukiolaiset ovat kiitäneet pitkin kaupunkien katuja ABI-rekoissaan ja vanhat liehuttaneet helmoja WANHOJEN tansseissa. Seuraavaksi opiskelijat rauhoittuvat valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin ja tulevaan toiseen yhteishakuun.

Annamme Hilean sivuilla yhteishakuun liittyvien asioiden levätä pari viikkoa ja aloitamme uuden blogisarjan – KUPLAT.

Blogisarja julkaistaan yhteishakuun liittyvien blogijulkaisujen kanssa vuorotellen. KUPLAT- blogisarja keskittyy työn- ja uranvaihdokseen liittyviin teemoihin. Niiden eri puolia esille nostaviin keskusteluihin ja ismeihin: kupliin. Tämä ensimmäinen osa käsittelee työnhakijan kuplaa.

KUPLAT- blogisarja keskittyy uranvaihdokseen liittyviin erilaisiin teemoihin


SUOMEA PIINAA PULA TYÖNTEKIJÖISTÄ, KOSKEEKO SE MINUN ALAANI?


Media nostaa esille tasaiseen tahtiin juttuja, joissa kerrotaan, miten valtava työvoimapula Suomessa on. Työntekijöitä ei löydetä firmoihin, vaikka kuinka tiheällä kammalla etsitään. Miten voi olla mahdollista, että samaan aikaa sadat tuhannet työntekijät etsivät itselleen uutta työtä ja jatkuvasti saa törmätä internetin keskustelupalstoilla siihen, että vaikka kuinka monta sataa työhakemusta kirjoittaa ei kutsua haastatteluihin tule kutsua? Mistä on kyse?


Keskustelua pitkään seuranneena olen havainnut sen olevan juuttunut kahteen eri kuplaan, jotka lilluvat melko kaukana toisistaan ja antavat siksi sekavan kuvan Suomen työllisyystilanteesta.

Terveys- ja sosiaalialan työntekijäpula koskee muun muassa yleislääkäreitä

Aluksi käsiteltävä kupla, jossa puhutaan työntekijöiden pulasta on toki totta, mutta vain tietyillä sektoreilla. Esimerkiksi paljon puheenvuoroja kerännyt keskustelu terveys- ja sosiaalialan työntekijöistä ei suinkaan koske kaikkia terveys- ja sosiaalialan erityisaloja, vaan tiettyjä alan erikoistumisen kohteita. Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometri (https://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ammattibarometri-tyovoimapulasta-karsivien-ammattien-maara-kaantynyt-laskuun) paljastaa, että terveys- ja sosiaalialan pula koskee muun muassa yleislääkäreitä, lastentarhanopettajia ja puheterapeutteja. Sen sijaan lähihoitajien ja hammaslääkärien tilanne ei olekaan läpi maan yhtä haastava. Joten kuplan seinissä saippuan saava heijaste onkin totta, kuplassa oleva puhe pitäisi sisällyttää paljon monitahoisempaa käsittelyä kuin se, mitä se valitettavan usein saa.


YLITARJONTAA SIHTEEREISTÄ JA MEDIAN AMMATTILAISISTA

Toinen työhakijaa koskeva keskustelu lilluu kuplassa, jossa käsitellään työntekijöiden ylitarjontaa. Jos työntekijöistä on kerta pulaa, miksi niin monet kipuilevat vaikean työllisyystilanteen kanssa? Sitä ei selitä ainoastaan se, että pulaa työntekijöistä on tietyillä aloilla.


Jos työntekijöistä on kerta pulaa, miksi niin monet kipuilevat vaikean työllisyystilanteen kanssa?


Näen tässä asiassa selkeän kytköksen vuoteen 1999. Silloin Suomi siirtyi noudattamaan korkeakoulutuksen duaalimallia (ammattikorkeakoulut ja yliopistot) allekirjoitettuaan Bolognan julistuksen. Duaalimallilla haluttiin yhtenäistää Euroopan koulutusjärjestelmiä ja tuottaa tehokkammin työelämänvalmiuksia ammattikorkeakoulututkinnolla, joka on käytännönläheinen ja ammattiin suuntaava korkeakoulututkinto. Käytännössä duaalimalli tarkoitti sitä, että ammattikoulun ja yliopiston väliin rakennettiin uusi korkeakoulutaso ammattikorkeakoulu. Amk-tutkinto valmistaa erilaisiin asiantuntija-, suunnittelija-, kehittämis- ja esimiestehtäviin. Yliopistotutkinto sen sijaa painottaa akateemisiin tutkijavalmiuksiin, mutta toisaalta tuottaa myös suoraan valmiuksia tietyissä ammateissa toimimiseen, kuten opettajan, lakimiehen tai lääkärin ammatteihin. Ammattikorkeakoulut kasvattivat nopeasti suosiotaan ammattiin opiskelevien nuorten keskuudessa ja noin puolella opiskelijoista on edelleen selkeä halu jatkaa opintojaan ammattikorkeakoulussa ammatillisen tutkinnon suoritettuaan (http://www.arene.fi/uutiset/amk-kiinnostaa-ammattiin-opiskelevia/).

Amk-tutkinto valmistaa erilaisiin asiantuntija-, suunnittelija-, kehittämis- ja esimiestehtäviin

Vaikka ammattikorkeakoulun suosituimmat alat ovat luonnontieteet, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alat, suuri joukko opiskelijoita hakeutuu kaupallisille ja viestinnän aloille. Niille aloille, joille työntekijöitä valmistuu myös ammattikouluista ja yliopistoista. Niille aloille, joilla on melko paljon määräaikaisia työsopimuksia ja siten ”vapaalla jalalla” paljon eri pituisen työuran omaavia ammattilaisia. Niihin tehtäviin, joihin usein hakeudutaan uran ensimmäisen kymmenen vuoden aikana kerryttämään osaamista ja verkostoja. Niihin samoihin tehtäviin, joissa titteli usein on esimerkiksi yleissihteeri. Ei siis ihme, että työpaikkoihin on tunkua niin, että monet erittäin kokeneet ja taitavat työnhakijat eivät etene edes haastatteluvaiheeseen työnhaussaan. Tämä kupla sietäisi siten saada lisää keskustelua siitä, mille aloille Suomessa työvoimaa koulutetaan ja miten osaamista nykypäivänä voidaan käyttää, sekä jättää vähemmälle huokailut siitä, että ammattilaisista on ylitarjontaa.


HUKASSA OMAN OSAAMISEN JA AMMATINVALINNAN KANSSA


Kolmas ja mielestäni tärkein työnhakija-keskustelua koskeva kupla käsittelee oman osaamisen sanoittamista. On surullista havaita, että työuran eteneminen intohimosta lannistumiseen työttömyyden myötä leimaa isoa osaa työnhakemista koskevaa keskustelua.

Keskustelun sävy on ymmärrettävä, koska työuramme aluksi keskitymme intohimoisesti siihen alaan, johon tunnemme paloa. Sitten kouluttaudumme alalle ja melko pian ensimmäisten työvuosien jälkeen, huomaamme, että joudumme sanoittamaan osaamistamme uudelleen, koska maailma ympärillä kaipaakin jotain muuta. Onneksi tilanne ei ole näin toivoton huolimatta monista lannistavista kielteisistä vastauksista työnhakuvaiheessa. Työuran alkuvaiheet voidaan kokea tärkeiksi kehittymisen vaiheiksi, jolloin itse asiassa etsimme vielä sitä aluetta tai toimialaa, jossa työnantajan tarpeet ja oma osaamisemme kohtaisivat. Kokemustemme myötä lähestymme sitä toimialaa ja tehtävää, jossa tunnemme olevamme hyviä ja tekevämme mielekästä työtä.

Joudumme sanoittamaan osaamistamme uudelleen, koska maailma ympärillä kaipaakin jotain muuta.

Tämän kuplan ongelma, hankalaksi koettu oman osaamisen sanoittaminen, tulisi osata kääntää voitoksi. Ymmärtää, että emme tavoittele enää samoja asioita kuin uran alkuvaiheessa. Työmaailmaan tarjoamamme osaaminen on oikeaa, mutta meidän täytyy muistuttaa vastapuolta, työnantajaa miksi osaamisemme ja kokemuksemme on tärkeää heidän menestymisen kannalta. Vaikka kuvittelisimme siirtyneemme hiukan tavoitteidemme sivuun, voimmekin olla siirtyneet itse asiassa juuri sinne, missä haluamme uran keskivaiheilla olla. Keskelle mielekkäitä työtehtäviä.


Mitä haluaisit minun käsittelevän tulevissa KUPLAT-blogeissa? Laita vinkkiä ja käsitellään aihetta seuraavissa blogeissa.

Heli

p.s. Ota blogimme seurantaa ja tilaa uutiskirjeemme ja pysyt mukana!